Nettikolumni 09.08.2012:
Pohjois-Korea ei pelkää hiiriä
Moranbong-yhtye on tällä hetkellä Pohjois-Korean suosituin bändi
Pohjois-Koreassa nähtiin heinäkuun alussa erikoinen show. Mikki Hiiri, Nalle Puh ja monet muut Disney-hahmot tanssivat maailmanmusiikin tahdissa paikallisen Moranbong-yhtyeen konsertissa. Jos tässä ei ollut maailmalle kylliksi hämmästelemistä, niin taatusti sitä täydensi Korean tuoreen johtajan Kim Jong Unin osallistuminen konserttiin yhdessä puolisonsa Ri Sol Jun kanssa.
Monet irvailivat Pohjois-Korean alistuneen ”amerikkalaiselle kulttuurille”. Jotkut analyytikot puolestaan pohtivat, antoiko konsertti viitteitä maan siirtymisestä kohti kapitalismia. Kohun keskellä jäi huomioimatta Pohjois-Koreassa tapahtuneet suuremmat muutokset, joissa osaltaan yhdistyvät maan historialliset kulttuurikokemukset sekä maan tämänhetkinen yhteiskunnallinen tilanne.
Pohjois-Korean kulttuuri ja -yhteiskuntaelämä perustuu maan johtavalle ideologialle, Juche-aatteelle. Se korostaa tukeutumista vahvaan kollektiivisuuteen ja omiin voimiin luottamiseen. Juche-aate on tulosta Korean traumaattisista kokemuksista kuten vuosikymmeniä kestäneestä japanilaisten siirtomaavallasta sekä maan asemasta suurvaltojen geopoliittisten etujen kohtaamispisteessä.
Pohjois-Korean kulttuuri ja -yhteiskuntaelämää ryhdyttiin muokkaamaan Juche-aatteen mukaisesti tuhoisan Korean sodan jälkeen 1950-luvulla. USA:n jatkuva sotilaallinen uhka sekä Neuvostoliiton ja Kiinan dominointiyritykset ajoivat Pohjois-Korean tukeutumaan vahvaan yhtenäisyyteen ja omaleimaisuuteen. Kulttuurin asettaminen korealaisen sosialismin raameihin oli puolustusmekanismi ulkoista vihollista vastaan.
Huippunsa kulttuurivallankumous saavutti 1970-luvulle tultaessa, jolloin lähes kaikki vieraaksi tai paikallisiin olosuhteisiin tarpeettomaksi nähty kulttuuri oli korvattu Jucheen perustuvilla sovellutuksilla. Erityisen vahvasti muutos näkyi kansalaisten elintavoissa ja taiteen osalta musiikissa ja kirjallisuudessa: korealainen tapa elää tai ilmaista itseään oli aina ylivoimaista ”vieraaksi” katsottuun nähden.
Pohjois-Korean kehittyminen moderniksi hyvinvointivaltioksi ja suurvaltasuhteiden lientyminen Itä-Aasiassa 1980-luvulla johtivat Jucheen perustuvan kulttuurin uudistamiseen. Ulkoisten uhkien väheneminen mahdollisti tietynasteisen maapalloistumisen. Lambadan, Miljoonan Ruusun tai Waterloon korealaisversioiden esittäminen paikallisradiosta ei ollut 1990-luvun alussa harvinaista. Kansalaisten ulottuville tuli muotia, tavaroita ja viihdettä jotka aiemmin oli nähty vieraiksi ilmiöiksi.
Neuvostoliiton kaatumista seuranneet ongelmat lopettivat Abban voittokulun lyhyeen. Pohjois-Korea joutui 1990-luvun puolivälissä suunnattomien vaikeuksien kohteeksi: teollisuuden hiipumisesta ja toistuvista luonnononnettomuuksista johtunut nälänhätä vei maan kriisin partaalle. Vaikeuksia pahensivat USA:n sotilaallinen uhkailu ja talouspakotteet. Ulkopuolisen kiristyksen kohteeksi joutunut Korea turvautui jälleen vahvaan yhtenäisyyteen – myös kulttuurin saralla.
Pohjois-Koreaa kuvataan ”maailman eristäytyneimmäksi maaksi” ja ”suljetuksi valtioksi”. Kuva istuu syvällä ja moni kuvittelee pohjoiskorealaisten elävän tietämättöminä kaikesta ulkopuolisesta maailmasta. Kuva on kaukana todellisuudesta, vaikka ulospäin näyttäytyvä yhtenäisyys sitä ruokkiikin. Pohjoiskorealaiset ovat omassa kontekstissaan osa kulttuurin globalisaatiota. Se ei ole monokulttuuristaan huolimatta pitkään aikaan pyrkinyt estämään kansalaisiaan nauttimasta esimerkiksi ulkomaisista elokuvista, musiikista tai muodista.
Pohjois-Korea on viime vuosien aikana selvinnyt 1990-luvulla koetusta katastrofista. Talous kasvaa koko ajan ja vaikka korealaisten ruokaturva on edelleen heikko, elinolot ovat parantuneet valtavasti. Pohjois-Korea on nyt sotilaallisesti vahva maa, jota USA ei uskalla enää entiseen tapaan uhkailla. Vahvistuminen mahdollistaa kulttuurin monipuolistumisen ilman, että se uhkaisi maan riippumattomuutta tai Jucheen perustuvaa yhteiskuntajärjestelmää. Kuka tahansa Pohjois-Koreassa käyvä voi havaita muutoksen olleen käynnissä jo pitkään.
Pohjois-Korean uusi johtaja Kim Jong Un on nuori ja energinen. Hiljattain hän korosti, että tärkeintä on nyt parantaa kansalaisten elinoloja muun muassa modernisoimalla kulttuuria ja taloutta ”ajan vaatimusten mukaisesti”. Käytännössä tämä tarkoittaa kansainvälistymistä korealaisessa kontekstissa ja omiin olosuhteisiin soveltaen.
Disney-hahmojen esiintyminen ei ollut paikallinen sensaatio, sillä jokainen pohjoiskorealainen tuntee Mikki Hiiren ja kumppanit. Yksi hiiri ei vielä tarkoita ”amerikkalaisuutta” ja vielä vähemmän kapitalismia. Sen sijaan Moranbong-yhtyeen konsertti oli osoitus vahvasta Koreasta, joka voi nauttia viihteestä ilman ulkoisen uhan pelkoa ja vailla poliittisia motiiveja.
Moranbong-yhtyeen heinäkuussa pidetty konsertti on nähtävissä täällä.