Lähetystöneuvos Markku Heiskasen juhlaesitelmä Suomi-Korea - Seuran 40-vuotisjuhlassa 02.09.2010:

Arvoisa suurlähettiläs, hyvä juhlayleisö,

Haluan aluksi esittää lämpimät onnitteluni nyt 40-vuotista toimintaansa juhlivalle Suomi–Korea-Seuralle, ja kiitän kunniasta saada pitää juhlaesitelmä tässä tilaisuudessa.

Tuon tilaisuuteen myös lämpimät onnittelut yhdistyksenne jäseneltä ja entiseltä monivuotiselta Suomen suurlähettiläältä Korean Demokraattisessa Kansantasavallassa, tohtori Risto Hyväriseltä, joka valitettavasti on estynyt saapumasta tähän tilaisuuteen. Hän perehtyi syvällisesti KDKT:hen, tapasi presidentti Kim Il-sungin viisi kertaa, ja on käynyt maassa kaikkiaan toistakymmentä kertaa.

Hyvärinen oli aikanaan Suomen ulkopolitiikan keskeisiä vaikuttajia ja presidentti Urho Kekkosen läheisimpiä neuvonantajia, ja osallistuu parhaillaan samanaikaisesti menossa oleviin presidentti Urho Kekkosen syntymän 110-vuotisjuhliin.

Suurlähettiläs Hyvärinen on ollut moninaisten toimintojensa ohella myös Koillis-Aasian kauppayhdistyksen perustaja vuonna 1992, ja toimi yhdistyksen puheenjohtajana vuoteen 1998, jolloin puheenjohtajuus siirtyi minulle kymmeneksi vuodeksi. Hyvärinen on nykyään yhdistyksen kunniapuheenjohtaja. Yhdistyksen nykyisenä varapuheenjohtajana esitän myös Koillis-Aasian kauppayhdistyksen lämpimät onnittelut juhlivalle Suomi-Korea-Seuralle.

Hyvät kuulijat,

Suomi–Korea-Seura, Koillis-Aasian kauppayhdistys ja monet muut vapaat kansalaisjärjestöt tekevät suuriarvoista ja pyyteetöntä työtä Suomen ja muiden maiden ja kansojen suhteiden ja ystävyyden kehittämisen ja lujittamisen, sekä eri maiden tunnetuksi tekemisen puolesta. Tämä toiminta täydentää niin sanotulla kakkosraiteella valtioiden välisiä virallisia suhteita.

Vuonna 1970 perustettu Suomi–Korea-Seura on nyt jo 40 vuoden ajan ajanut ansiokkaasti näitä päämääriä Suomen ja Korean Demokraattisen Kansantasavallan (KDKT) ja sen kansalaisten suhteiden kehittämiseksi, ja tämän meille kaukaisen maan tunnetuksi tekemiseksi.

Yhdistys perustettiin vuonna 1970. Kolme vuotta myöhemmin vuonna 1973 virallinen Suomi tunnusti molemmat Korean valtiot ja solmi niihin diplomaattisuhteet. Päätös oli osa uutta suhtautumista niin sanottuihin jaettuihin valtioihin. Suomi tunnusti Korean niemimaalla olevan kaksi itsenäistä ja suvereenia valtiota. Kansainvälisellä tasolla kahden suvereenin Korean niemimaan valtion tunnustaminen tapahtui, kun ne hyväksyttiin samanaikaisesti YK:n jäseniksi vuonna 1991.

Suomen ulkopolitiikassa 1970-luvulla Korean-politiikan painopiste oli suhteiden, erityisesti taloussuhteiden kehittäminen Korean niemimaan pohjoiseen valtioon, Korean demokraattiseen Kansantasavaltaan (KDKT). Maan talous ja teollisuus eli vahvaa nousukautta, ja Pjongjangiin perustettiin 1970-luvun loppupuolella Pekingin suurlähetystön alainen Suomen kaupallisen sihteerin toimipiste, joka pitkään oli ainoa länsimainen edustusto KDKT:ssä.

Mielenkiintoista Suomen tämänhetkisen Korean-politiikan kannalta on, että samaan aikaan kun Koreoiden suhteiden viime vuosikymmenellä tapahtuneen lientymisen myötä lähes kaikki EU:n jäsenmaat ovat solmineet diplomaattisuhteet KDKT:hen, ja monet suuret EU-maat, myös Ruotsi, ovat avanneet Pjongjangissa suurlähettilään johtamat edustustot, Suomi sulki toimipisteensä Pjongjangissa. Suomen tasokas lähetystörakennus kyhjöttää autiona Ruotsin, Saksan ja Britannian yhteisen suurlähetystörakennuksen naapurissa Pjongjangissa. Suomen suhteita KDKT:hen hoidetaan nykyään Soulista, mikä ymmärrettävästi ei tunnu kovinkaan toimivalta ratkaisulta.

Hyvät kuulijat,

alussa viittasin siihen suuriarvoiseen työhön, jota Suomi-Korea-Seura ja vastaavat kansalaisjärjestöt maailmanlaajuisesti tekevät maailman kansojen suhteiden ja ystävyyden, ja viime kädessä maailmanrauhan lujittamiseksi.

Tähän sektoriin voidaan myös liittää toiminta, jota monet tutkimuslaitokset, niin sanotut think-tankit maailmalla harjoittavat. Myös koko joukko suomalaisia osallistuu tähän toimintaan.

Itselläni on ollut jo 1980-luvun puolivälistä alkaen ollut tilaisuus diplomaattiurani ohella toimia useammassakin tällaisessa myös Korean kysymyksiin liittyvissä tutkimuslaitoksissa ja kansainvälisissä projekteissa, ja tuoda niihin myös suomalaispanosta ja näkökulmaa. Niissä saatuja kokemuksia olen voinut välittää sekä kotimaisissa että kansainvälisissä tiedotusvälineissä ja julkaisuissa.

Otan tässä esille kaksi projektia, joissa myös KDKT on ollut aktiivisesti mukana.

Vuonna 1998 järjestettiin Helsingissä Ulkopoliittisen instituutin ja yhdysvaltalaisen Atlantan Georgia Institute of Technology –yliopiston CISTP-tutkimuslaitoksen yhdessä isännöimänä, ja ulkoasiainministeriön virallisesti sponsoroimana Koillis-Aasian rajoitettua ydinaseetonta vyöhykettä tutkivan projektin 4. yleiskokous. Tämän englanninkieliseltä nimeltään Limited Nuclear Weapons Free Zone for Northeast Asia (LNWFZ-NEA) –projektin perustivat 1990-luvun puolivälissä joukko eläkkeelle siirtyneitä yhdysvaltalaisia, kiinalaisia, japanilaisia, eteläkorealaisia ja venäläisiä diplomaatteja, korkeita upseereita ja tutkijoita. Myös KDKT:n edustajat olivat projektin alkuvaiheessa mukana.

Projektin lähtökohtana oli Yhdysvaltain ilmoitettua vetävänsä ydinaseensa Etelä-Koreasta, etsiä ratkaisua, jolla koko Korean niemimaa, Japani ja Mongolia julistettaisiin ydinaseettomaksi alueeksi, ja alyueenydinasevallat Kiina ja Venäjä rajoittaisivat ydinaseitaan alueella. Yhdysvallat julistaisi osan Alaskaa ydinaseettomaksi.

Tavoitteena oli myös aloittaa monenkeskinen keskustelufoorumi, jossa kaikkien Koillis-Aasian maiden, myös KDKT:n, edustajat olisivat vapaamuottoisesti ja epävirallisesti mukana.

Helsingin Säätytalossa vuonna 1998 järjestettyyn kokoukseen osallistui huomattava määrä Suomen ulkopolitiikan vaikuttajia, etenkin niitä jotka olivat olleet mukana kehittämässä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokousta ETYKiä vuodesta 1969. Luonnollisesti suurlähettiläs Risto Hyvärinen kuului tähän joukkoon. ETYK-prosessihan huipentui Helsingissä vuonna 1975 järjestettyyn 35 valtionpäämiehen huippukokoukseen ja heidän allekirjoittamaansa Helsingin asiakirjaan, joka merkittävällä tavalla myötävaikutti toisen maailmansodan jälkeisen Euroopan kahtiajaon päättymiseen, ja pysyvän rauhan ja kehittyneen yhteistyön turvaamiseen Euroopassa nyt jo 65 vuoden ajan.

Yksi Helsingin kokouksen teemoista oli näiden ETYKin, ja Suomen, kokemusten mahdollinen hyödyntäminen Koillis-Aasian rauhanprosessissa. LNWFZ-NEA –projekti on kaikkien näiden 15 vuoden ajan tähdännyt osaltaan järjestelmän aikaansaamiseen, jolla tasapainoisesti ja kaikkien osapuolten legitiimit intressit huomioon ottaen turvattaisiin rauha ja rauhanomainen kehitys tällä valtavat taloudelliset resurssit omaavalla, ja vuosituhantiseen kulttuuriin nojaavalla alueella. Keskeisenä lähtökohtana on koko ajan ollut Korean niemimaan ydinaseettomuus, liitettynä muihin laaja-alaisiin alueen turvallisuusjärjestelyihin.

KDKT:n edustajat eivät osallistuneet Helsingin kokoukseen vuonna 1998, mutta maan edustajat on jatkuvasti pidetty projektin kulusta informoituna, myös suomalaisten projektin huomioitsija-asiantuntijoiden kautta. Vuonna 2007 KDKT:n edustajat osallistuivat Shanghaissa, Kiinassa pidettyyn yleiskokoukseen. Toinen kahdesta tuolloisesta edustajasta osallistuu ns. kuusikantaneuvotteluihin KDKT:n valtuuskunnassa.

Suomesta Helsingin kokouksen jälkeen projektin huomioitsija-asaintuntijoina ovat säännöllisesti projektin toimintaan osallistuneet suurlähettiläs Risto Hyvärinen, mm. entinen YK:n aseriisunta-asioiden apulaispääsihteeri, ja allekirjoittanut.

Projekti on korostanut monenkeskisen lähestymistavan ja myös KDKT:n mukanaolon tärkeyttä, ja sitä on laajalti pidetty yhtenä vaikuttajana vuonna 2003 alkaneiden ns. kuusikantaneuvottelujen aikaansaamiseen. Näissä neuvotteluissahan käsitellään Kiinan johdolla yhdessä molempien Korean valtioiden, Yhdysvaltain, Japanin ja Venäjän kanssa laaja-alaisesti monenkeskistä alueellista yhteistyötä Koillis-Aasiassa, ei vain ydinaseiden aiheuttamia vakavia ongelmia ja turvallisuuskysymyksiä..

Projekti sai kansainvälistä tunnustusta vuonna 2005, jolloin sen johtaja, amerikkalainen professori John Endicott, ja koko projekti oli virallinen Nobelin rauhanpalkintoehdokas, ja sijoittui ennakkoveikkauksissa kymmenen vahvimman suosikin joukkoon. Palkinnon sai tuolloin kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA, ja sen johtaja ElBaradei.

John Endicottin ansioksi luettiin myös toimivat suhteet KDKT:hen, jonka korkeita edustajia aina varaulkoministeritasoa myöten vieraili hänen tutkimuslaitoksensa vieraina Atlantassa. Endicott oli virallinen Nobelinn rauhanpalkintoehdokas myös vuonna 2009, jolloin palkinnon sai Yhdysvaltain presidentti Barack Obama.

Projektin seuraava yleiskokous pidetään Ranskan Toulousessa tulevan lokakuun alkupuolella, ja sinne on kutsuttu myös KDKT:n edustajat. Toivomme heidän ottavan kutsun vastaan, jolloin kaikki osapuolet voisivat epävirallisesti keskustella siitä, miten nykyinen jännittynyt tilanne Korean niemimaalla saataisiin laukeamaan.

Kokouksen painopiste tulee olemaan Euroopan sodanjälkeisten kokemusten esimerkkien hyödyntämisessä Koillis-Aasiassa, missä kylmän sodan jäljet puuttuvine rauhansopimuksineen ja muine alueellisine järjestelyineen ovat edelleen näkyvissä. Erityisesti käsitellään Euroopan sodanjälkeistä taloudellista yhteistyötä entisten vihollisten välillä vapaakauppa-alueineen ja integraatioineen. Toulousessa tutustutaan konkreettisena esimerkkinä yhteiseurooppalaiseen ilmailu- ja avaruusteollisuuteen.

Yksi Euroopan menestyksellisen sodanjälkeisen ajan kehityksen symboli on Saksan yhdistyminen vuonna 1989. Vaikka Saksan esimerkkiä ei voitanekaan sellaisenaan ajatella sovellettavaksi jakautuneen Korean tilanteeseen, voitaneen Saksan yhdistymiseen johtaneesta kehityksestä löytää joitain elementtejä, joilla Koreoiden yhdentymiskehitystä voitaisiin vauhdittaa.

Hyvät kuulijat,

otan vielä toisen esimerkin kansalaisjärjestötoiminnasta Suomessa, jolla jo nyt on ollut kiistatta kansainvälistä merkitystä osana rauhan lujittamista ja yhteistyön kehittämistä Korean niemimaalla, nimittäin Korean ja Euroopan välisen rautatieyhteyden, ns. rautaisen silkkitien kehittämisen. Myös tähän kehitykseen on KDKT osallistunut.

Koillis-Aasian kauppayhdistys järjesti 10-vuotisen toimintansa kunniaksi yhteistyössä VR:n kanssa Euraasian rautatiesymposiumin Helsingissä huhtikuussa 2002. Pieneksi seminaariksi suunnitellusta tilaisuudesta kasvoi lähes 80 osallistujan asiantuntijakokous, johon osallistui niin viranomaisia kuin asiantuntijoita kaikkiaan 13 maasta, Aasiasta, Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta.

Merkittävintä oli, että molempien Korean valtioiden edustajat osallistuivat monilukuisina tilaisuuteen, tiettävästi ensi kertaa yhdessä. Kokouksen kansainvälistä merkitystä korosti mm. se, että Venäjän silloinen rautatieministeri ilmoitti suoraan minulle symposiumin koordinaattorina ja puheenjohtajana, saapuvansa henkilökohtaisesti tilaisuuteen. Osallistuminen peruuntui viime hetkellä, mutta Venäjän rautatieministeriön korkea virkamies edusti ministeriä kokouksessa.

KDKT:stä saapui Helsinkiin viiden hengen valtuuskunta, ja Korean tasavallasta kahdeksan henkeä.

Onnistunut kokous noteerattiin myös molempien Korean valtioiden johdossa, jotka saivat raportin kokouksesta. Suomen presidentti Tarja Halonen vieraili seuraavalla viikolla Korean tasavallassa, jonka silloinen presidentti Kim Dae-jung käytti kolmanneksen pääjuhlapuheestaan Helsingin rautatiesymposiumin avaamiin näkymiin ”rautaisen silkkitien” avaamisesta Korean niemimaalta Eurooppaan, merkittävänä osana rauhan ja turvallisuuden sekä yhteistyön lujittamista Korean niemimaalla ja koko Koillis-Aasiassa.

Lokakuussa 2002 alkanut Yhdysvaltain ja KDKT:n suhteiden kiristyminen ei estänyt Korean eteläisen ja pohjoisen osan rautateiden raiteiden yhdistämistä kesäkuussa seuraavana vuonna 2003, yli puolen vuosisadan jälkeen. Raiteiden yhdistäminen edellytti molempien Korean valtioiden sotilaiden välistä yhteistyötä etenkin tuhansien miinojen räjäyttämisessä demilitarisoidulla vyöhykkeellä. Koko projekti toteutettiin ilman yhtään vakavampaa onnettomuutta. Maailmalle levisi kuvia, missä Pohjoisen ja Etelän sotilaat hyvässä sovussa yhdessä tarkastivat työnsä tuloksia.

Kun pohjoisen ja etelän työmiehet yhdessä naulasivat viimeisen kiskonpään yhteen kultaisilla pulteilla, paukkuivat ilotulitusraketit molemmin puolin jaetun Korean rajaa symbolisoimassa jossain tulevaisuudessa väistämättä tapahtuvaa Koreoiden jälleenyhdistymistä.

KDKT:n edustajat osallistuivat Soulissa kesäkuussa 2004 järjestettyyn ASEMin (Asia Europe Meeting) ”Rautainen silkkitie” –symposiumiin, jonka Korean tasavallan ja Suomen hallitukset järjestivät yhdessä. Kokoukseen osallistui kaikkiaan noin 150 viranomaista ja asiantuntijaa kaikkiaan 25 Aasian ja Euroopan maasta. Toimin kokouksen suomalaisena puheenjohtajana. Merkittävää oli, että Helsingin symposiumin tapaan Soulin kokoukseen osallistui myös KDKT:n valtuuskunta, joka sai lämpimän vastaanoton ja laajaa myönteistä huomiota Korean tasavallan tiedotusvälineissä.

Vuoden 2002 ja 2004 rautatiesymposiumeilla oli kiistatta merkittävä roolinsa myös ja etenkin Koreoiden rautatieviranomaisten suorien kontaktien luomisella. Yhteistyö huipentui toukokuussa 2007, kun ensimmäiset viralliset juhlajunat 56 vuoteen ylittivät Koreoiden rajan kahta eri käytävää pitkin. Tämä positiivinen ja voimakkaasti tunnelatautunut tapahtuma sai osakseen laajaa kansainvälistä julkisuutta.

Istuin tuolloin Pjongjangin hotellissa katsomassa koskettavaa tapahtumaa television suorana lähetyksenä, ja sytytin historiallisen tapahtuman kunniaksi sitä varten säästämäni kuubalaisen sikarin.

Hyvät kuulijat,

olen edellä halunnut konkreettisesti kuvata, mitä toimintaa Suomessa ja maailmalla tapahtuu kansalaisjärjestöjen ja muiden epävirallisten instituutioiden parissa Korean niemimaan ja sen valtioiden osalta. Näistä toiminnoista ei juurikaan näy uutisia kansainvälisissä tiedotusvälineissä.

Lisään vielä Koillis-Aasian kauppayhdistyksen osalta sen läheisen ja erinomaisesti toimivan yhteistyön KDKT:n kanssa, mistä konkreettisin esimerkki on yhdistyksen ja KDKT:n ulkomaankauppaministeriön alaisen KOMTin (Korea Committee of Promotion of International Trade) kanssa vuonna 2006 Pjongjangissa allekirjoitettu yhteistyöpöytäkirja. Kauppayhdistyksellä on myös aktiiviset suhteet Pjongjangissa toimivien eurooppalaisten yritysten omaan yhdistykseen European Business Association’iin.

Nämä esimerkit kuvaavat, miten KDKT:n kanssa käydään laaja-alaista normaalia yhteistyötä huolimatta monien maiden hallitusten asettamista rajoituksista kanssakäymiselle ja kansainvälisistä pakotteista. Toimintaa harjoitetaan vierailuineen ja yhteisine tapahtumineen päivineen kuten minkä tahansa muun maan kanssa.

Myös Suomesta tehdään jatkuvasti tasokkaita ja pidettyjä turistimatkoja KDKT:hen, ja ulkomaisten turistien määrä KDKT:hen on jatkuvasti nousussa.

Hyvät kuulijat,

haluan esitykseni loppuosassa käsitellä lyhyesti Suomen Korean-politiikkaa sekä, miltä Korean niemimaan tilanne ja Koillis-Aasian tulevaisuuden näkymät näyttävät, ja mitä voitaisiin tehdä kehityksen vauhdittamiseksi, ja mitä ulkopuoliset tahot voisivat tehdä.

Suomen viralliset suhteet Koreaan juontavat juurensa jo aivan itsenäisyytemme alkuvuosilta, jolloin mm. korean kielen tutkijana toiminut ja kansainvälistäkin mainetta saavuttanut professori Gustav Ramstedt lähetettiin Suomen lähettilääksi Tokioon. Koreahan oli tuolloin Japanin kolonialisoima. Ramstedtin ansiota oli pitkälti vuosituhantisen korealaisen kulttuurin tunnetuksi tekeminen Suomessa, ja noilta ajoilta periytyy myös arvelu, ei Ramstedtin, suomen ja korean kielten sukulaisuudesta. Muistettakoon myös, että Ramstedt julkaisi 1939 ensimmäisen länsimaissa ilmestyneen Korean kieliopin.

Kuten edellä totesin, Suomen Korean-politiikka painottui 1970-luvulla KDKT:hen edustustoineen Pjongjangissa. Korean tasavallan demokratisoitumiskehityksen ja maan taloudellisen vaurastumisen myötä 1980-luvun lopulla, Suomi lukuisten muiden maiden tavoin perusti Souliin suurlähetystön, ja sen Pjongjangin edustuston toiminta vähitellen kuihtui, ja loppui sittemmin kokonaan.

Korean kysymys ja Koillis-Aasian tilanne eivät ole Suomen ulkopolitiikassa tällä hetkellä juurikaan mielenkiinnon ja aktiivisuuden kohteena. Paljolti tyydytään myötäilemään EU:n kannanottoja, joiden kohteena on käytännössä KDKT ja siihen kohdistettavat sanktiot.

Mainitsen kuitenkin yhden esimerkin Suomen aktiivisesta panoksesta EU:n puitteissa vuodelta 1999, jolloin Suomi toimi ensimmäisen kerran EU:n puheenjohtajamaana. Tuolloin EU:n yhteisen ulkopolitiikan suunnittelu- ja analyysityöryhmä COPLAssa, jonka puheenjohtajana toimin, laadittiin laaja selvitys EU:n mahdollisuuksista toimia aktiivisesti Koillis-Aasian rauhaa ja turvallisuutta käsittelevissä prosesseissa.

Selvityksen ansiona voidaan osaltaan pitää sitä, että EU:n parlamentti vielä vuonna 2001 keskusteli mahdollisuudesta kutsua sittemmin Kiinassa alkaneiden kuusikantaneuvottelujen versio Brysseliin, missä myös EU olisi osallistunut Korean niemimaan ja Koillis-Aasian turvallisuus- ja yhteistyökysymysten ratkaisuun. Työryhmän raporttia on siteerattu melko laajalti eri kansainvälisissä julkaisuissa.

EU:n roolia voidaan pitää varsin matalana, olkoonkin että EU osallistui KDKT:n energiakehitystä varten 1990-luvun puolivälissä perustetun Korean niemimaan energiajärjestö KEDOn toimintaan. Suomikin oli KEDOn alkuvaiheessa mukana. EU järjestää erilaisia taloudelliseen yhteistyöhön keskittyviä tilaisuuksia niin KDKT:ssä kuin Euroopassakin, ja suhteet tuntuvat toimivan hyvin käytännön yhteistyön tasolla.

Mainittakoon vielä, että myös Suomi on huomioitsijana YK:n Tumenin alueen kehittämisprojektissa, missä KDKT on yksi projektin pysyvistä jäsenistä.

Hyvät kuulijat,

Suomi eikä edes EU pysty tietenkään ratkaisevasti myötävaikuttamaan Korean kysymyksen ja Koillis-Aasian pysyvän rauhanjärjestelmän aikaansaamiseen. Alueen maiden tulee viime kädessä itse löytää ratkaisut alueen vaikeisiin ja vaarallisiinkin ongelmiin. Mutta ne voivat antaa merkittävää sivustatukea, tässä vaiheessa ennen kaikkea taloudellisia resurssejaan hyödyntämällä.

Nobelin rauhanpalkinnolla palkittu presidentti Martti Ahtisaari on sanonut, että kaikki kriisit voidaan ratkaista, tavalla tai toisella. Näin varmasti myös Korean kysymys ja Korean jälleenyhdistyminen aikanaan tavalla tai toisella, mikä on paitsi korealaisten itsensä, myös laajalti koko kansainvälisen yhteisön ja sen yksittäisten ihmisten tukema tavoite.

Viime vuosikymmenen kokemukset osoittavat, että Korean valtioiden välinen liennytys ja yhteistyö on mahdollinen. Korean tasavallan presidentti Kim Dae-jungin historiallinen huippukokous KDKT:n johtaja Kim Jong-il’in kanssa Pjongjangissa vuonna 2000 osoitti, että Koreat voivat kohdata toisensa positiivisessa yhteishengessä erilaisista poliittisista järjestelmistä ja menneisyyden painolasteista riippumatta.

KDKT:n osallistuminen Kiinan johdolla vuonna 2003 alkaneisiin ydinaseongelman ohella myös laaja-alaista Koillis-Aasian rauhanomaista yhteistyötä koskevaan monenkeskiseen kuuden vallan prosessiin osoittaa KDKT:n kantavan kansainvälisen vastuunsa tasavertaisen osapuolena.

Tämä kuusikantaneuvotteluprosessi, vaikeuksista huolimatta, tulee pitää hengissä, kuten ETYK Euroopassa vaikeinakin aikoina. Mitä enemmän osapuolet tutustuvat toisiinsa ja toistensa näkemyksiin saman pöydän ääressä, sitä paremmat edellytykset ovat etenemiselle vaikeissakin kysymyksissä.

Toisen maailmansodan jälkeinen tilanne Korean niemimaalla ja Koillis-Aasiassa laajemmin tulisi normalisoida vihdoinkin, 65 vuotta sodan päätymisen jälkeen.

Korean sota tulisi päättää virallisella rauhansopimuksella. Tällaista sopimusta ei kuitenkaan saada aikaan yhdessä yössä, jolloin tähän tavoitteeseen tulee edetä askel askeleelta keskinäistä luottamusta ja laaja-alaista alueellista yhteistyötä kehittämällä. Keskeisiä yhteistyön aloja ovat mm. energia, logistiikka ja ympäristönsuojelu. Nämä ovat kaikille osapuolille korkeita yhteisiä nimittäjiä. Korean niemimaan yhdistäminen Euraasialaiseen rautatieverkostoon on yksi tällainen kaikkien osapuolten etuja vastaava yhteistyöfoorumi.

Korean jälleenyhdistämiseen tähtäävä prosessi ei ala ruudusta yksi. Rakennuspuita ovat etenkin KDKT:n presidentti Kim Il-sungin jo vuonna 1980 tekemä ehdotus Koryon liittovaltion aikaansaamisesta, ja Koreoiden vuonna 1991 allekirjoittamat kaksi sopimusta:

ns. perussopimus sovinnosta, rauhasta ja keskinäisestä vuorovaihdosta ja yhteistyöstä, sekä sopimus ydinaseettomasta Korean niemimaasta.

KDKT on yksi Koillis-Aasian itsenäisistä suvereeneista valtioista. Viisituhatta vuotta vanhaan korealaiseen kulttuuriin ja historiaan nojaava Korean kansa ei ole itse aiheuttanut nyt yli puoli vuosisataa kestänyttä kahtiajakoaan. Korean jälleenyhdistymisen tulee perustua eri osapuolten legitiimien intressien tunnustamiseen sekä tosiasioihin, ei kuvitelmiin.

Yli miljardi ihmistä näki syvästi liikuttuneina, kuinka kahden Korean valtion joukkueet marssivat yhdessä Sydneyn olympiakisojen avajaisissa vuonna 2000 yhdistyneen Korean symbolisen lipun takana. Koko stadionin satatuhantinen yleisö nousi seisaalleen todistamaan tätä historiallista tapahtumaa, joka osoitti koskettavalla tavalla kuinka jakautunut Korea on edelleen yksi kansa.

Nyt tarvitaan kaikkien eri osapuolten ja koko kansainvälisen yhteisön ja kansalaisten jatkuvia ja peräänantamattomia ponnisteluja kohti jälleenyhdistynyttä Koreaa ja pysyvää rauhaa Koillis-Aasiassa.

Tässä hengessä onnittelen nyt 40 vuotta täyttävää Suomi-Korea-Seuraa.